Jotain keilailusta ( luku I )

Keilailu

Keilailu on urheilu- tai vapaa-ajan aktiviteetti, jossa pelaaja heittää tai heittää keilapalloa kohti maalia. Se on yksi tärkeimmistä heittourheilulajeista. Keilakeilauksen muunnelmissa tavoitteena on yleensä kaataa keiloja (10 keilaa) radan päässä. Lakko on, kun kaikki tapit kaadetaan alas ensimmäisellä heitolla, kun taas vara on, kun kaikki tapit kaadetaan toisella laukauksella. Maksimipistemäärä on 300, joka saavutetaan saamalla 12 lyöntiä peräkkäin. Kolme peräkkäistä lakkoa kutsutaan "kalkkunaksi". Muita lyöntisarjoja kutsutaan numeroiksi, joissa on sana "bagger", kuten "neljä lyöntiä" neljän peräkkäisen iskun aikana. Termiä "hambone" on käytetty myös kuvaamaan neljää peräkkäistä iskua. Tavoitemuunnelmissa yleensä pyritään saamaan pallo mahdollisimman lähelle merkkiä. Keilailun pin-versiota pelataan usein tasaisella puisella tai muulla synteettisellä pinnalla (joka voidaan öljytä erilaisilla kuvioilla eri tekniikoita varten). Tavoitekeilauksessa pinta voi olla ruohoa, soraa tai synteettistä pintaa. Yleisimpiä keilailutyyppejä ovat kymmenen, yhdeksänneula, kynttilänneula, duckpin ja viiden keilan keilailu. Kohdekeilauksessa kulhot, keilat, kegel, bocce, mattokulhot, petankki ja petankki, sekä sisä- että ulkoilmalajikkeet ovat suosittuja. Nykyään keilailua harrastaa 100 miljoonaa ihmistä yli 90 maassa maailmanlaajuisesti (mukaan lukien 70 miljoonaa pelaajaa Yhdysvalloissa), ja se kasvaa edelleen viihdemedian, kuten kotikonsoleille ja kämmenlaitteille tarkoitettujen videopelien, kautta.

Keilailu Yhdysvalloissa ja Kanadassa tarkoittaa yleensä kymmenen keilaa. Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja muissa Kansainyhteisön maissa se viittaa yleensä nurmikon kulhoihin.

Historia

Antiikki

Varhaisimmat tunnetut keilailumuodot juontavat juurensa muinaiseen Egyptiin. Tuohon aikaan käytettyjen pallojen jäänteitä löydettiin muinaisen Egyptin esineistä, jotka juontavat juurensa Egyptin protodynastian ajanjaksoon vuonna 3200 eaa. Pallot valmistettiin jyvien kuorista, jotka peitettiin materiaalilla, kuten nahalla, ja sidottiin narulla. Myös muita posliinipalloja on löydetty, mikä viittaa siihen, että niitä on koon ja painon vuoksi kierretty maata pitkin eikä heitetty. Jotkut näistä muistuttavat nykyajan tunkkia, jota käytetään kohdekulhopeleissä. Herodotos mainitsee myös erimuotoiset keilapelit Lyydialaisten keksintönä Vähässä-Aasiassa.

Noin 2000 vuotta sitten, Rooman valtakunnassa, samanlainen peli kehittyi roomalaisten legioonaarien kesken, jolloin kiviesineitä heitteltiin mahdollisimman lähelle muita kiviesineitä, mikä lopulta kehittyi italialaiseksi bocceksi tai ulkokeilaukseksi.

Noin 400 jKr. Saksassa keilailu aloitettiin uskonnollisena rituaalina, jonka tarkoituksena oli puhdistaa itsensä synnistä vierittämällä kivi pakanaa edustavaan mailaan (kegel), jolloin keilaajia kutsuttiin kegelreiksi.

Koko artikkeli kopio osoitteesta Wikipedia, ilmainen tietosanakirja . Tekijänoikeus kuuluu Wikipedialle